Yritysten ja oppilaitoksen liitto

Oppilaat kuuntelevat pulpettien äärellä, kun opettaja opettaa ja kirjoittaa samalla liitutaululle.
Saksassa oppisopimuskoulutus pohjaa perinteeseen, jossa mestarit opettavat ja kisällit oppivat. Malli toimii myös metsäteollisuudessa.

”Yritys etsii itse itselleen haluamansa tulevaisuuden työntekijät ja lähettää heidät meille oppiin. Meille ei siis voi hakea suoraan, vaan opiskelijat tulevat yritysten kautta”, selventää Karlsruhessa sijaitsevan Paperikeskuksen paperiteknologian osaston johtaja Jukka-Pekka Valkama Saksan oppisopimusmallin filosofiaa.  

Valkaman mukaan myös Metsä Group, UPM sekä Stora Enso hyödyntävät paperikeskuksen koulutusta hakiessaan osaajia liiketoimintoihinsa Saksassa. Bachelor of Engineering -tutkinto vastaa Suomen ammattikorkeakoulututkintoa. Koulutus etenee intensiivijaksoin kolmen vuoden ajan.  

”12 viikkoa meillä, seuraavat 12 yrityksessä ja niin edelleen. Neljän tällaisen jakson jälkeen jää vuositasolla lomaa neljä viikkoa. Yritykset maksavat koulutettavalle oppisopimusrahaa, jonka määrä on ensimmäisenä opiskeluvuotena noin 1000–1200 euroa.”

Osana Duale Hochschule Baden-Württembergia toimivasta Karlsruhen yksiköstä valmistuu oppisopimuksella metsäteollisuuden palvelukseen vuosittain 16 insinööriä. 

Tavallinen tapa kouluttaa ja oppia

Valkaman kollega, paperi- ja pakkaus­tekniikan professori Monika Kopra-­Schäfer muistuttaa, että koulutustraditio on ollut Saksassa aina erilainen kuin esimerkiksi Suomessa. Mestari–kisälli-asetelma on maan tapa. 

”Niin valmistutaan yleisesti erilaisiin ammatteihin, kuten kampaajaksi, myyjäksi tai asentajaksi.”

Korkeakoulutuksessa malli otettiin koekäyttöön 1970-luvulla, muun muassa Daimler-Benzin aloitteesta. Vuodesta 1995 alkaen tutkinnot hyväksyttiin korkeakoulututkintona ja siitä lähtien malli tuli käyttöön laajemmin. Vuonna 2022 Saksassa on noin 122 000 duale-mallin mukaan opiskelevaa (4,2 prosenttia vuoden 2022 opiskelijoista Saksassa) ja noin 2000 erilaista korkeakoulutuksen opinto­alaa.

Valkama toteaa, että myös maisteri­tutkinto on tullut mukaan DHBW:n tutkinto-ohjelmaan. Silti paino on yhä AMK-tasoisissa tutkinnoissa. 

”Saksan metsäteollisuudessa on tuotantolaitoksilla muutenkin paljon enemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Suomessahan asia on erilainen, tehtailla on DI-koulutustaustaisia henkilöitä huomattavasti enemmän kuin täällä.”

Hän vakuuttaa, että yhteistyö yritysten ja oppilaitoksen kanssa toimii hyvin. Se vaatii toki panostuksia puolin ja toisin. Oppilaitoksen tehtävänä on etsiä oppisopimuslaisten opettajiksi parhaat mahdolliset henkilöt. 

Suurimman osan luennoista pitävätkin yritysten asiantuntijat. 

”Heillä on tuorein tieto siitä, missä teollisuudessa nyt mennään. Kaikkiaan noin 90 prosenttia opiskelijoista palkataan vakituisiksi yritykseen, jossa he ovat oppisopimuksella koulutettavina olleet.”

Kopra-Schäfer korostaa hyvän menestyksen selittäjänä muun muassa sitä, että koska opiskelijat ovat alusta asti yritysten arjessa mukana, tuntevat he helpommin myös kuuluvansa sinne. 

”He tekevät yrityksissä monenlaisia töitä kolmen vuoden aikana, usein myös lopputyönsä, joka sekin sidotaan merkitykselliseksi osaksi yrityksen toimintaa.”

Mainetta auttava kestävä kehitys 

Suomessa metsäteollisuusyritykset kouluttavat itse itselleen oppisopimuspohjaisesti tarvitsemaansa ammatillista työvoimaa. Syksy on tyypillisesti uusien oppi­sopimuskoulutusten aikaa, vaikka haku jatkuu läpi vuoden.  Noin 1,5 vuotta kestävät oppisopimuskoulutukset alkavat joko loppuvuodesta tai seuraavan vuoden alussa. Oppisopimuskoulutuksilla haetaan erityisesti laajempia kokonaisuuksia hallitsevia tuotantolaitosoperaattoreita. Kyse voi olla aivan uusista rekrytoinneista tai henkilöstön jatkokoulutuksesta. 

Oppisopimuskoulutukset ovatkin näin varsin erilaisia, Saksan keskittyessä oppilaitoksen ja yritysten yhteistyöllä rakennettaviin kolme vuotta kestäviin ammattikorkeakoulututkintoihin.

Yhteistä Suomelle ja Saksalle on kuitenkin se, että työntekijät ovat niukka resurssi. Suomessa tilanne on tavallaan kiperämpi, sillä metsäteollisuuden suhteellinen osuus taloudessa on suuri. Saksassa metsäteollisuuden edelle menevät muun muassa kemianteollisuus ja konepajateollisuus. 

Opintosuuntautumiseen vaikuttaa luonnollisesti alan maine. Metsäteollisuus ei ole vetovoimaltaan kovin magneettinen ala, eivätkä sen tarjoamat työmahdollisuudetkaan erityisen tuttuja opintojaan pohtiville.  

Kopra-Schäfer nyökkää. Maine on äärimmäisen tärkeä asia. 

”Erityisesti vuosituhannen vaihteessa maine oli huono. Nyt ala hakee uutta ja parempaa imagoa uusilla tuotteillaan, esimerkiksi pakkaamisessa korostuvat muovin sijaan metsäteollisuuden tarjoamat ratkaisut.” 

Kamppailu opiskelijoista on kovaa Saksassakin. Karlsruhessakin paperitekniikan tutkinto vaihtoi nimeä lukukauden alkaessa lokakuussa. Tästä eteenpäin uusi kandidaatintutkinto kulkee nimellä ”Sustainable Science and Technology”.

”Tuokin on osoitus siitä, mihin suuntaan mennään. Ympäristölliset asiat ja kestävyyden korostaminen nousevat tärkeämmäksi kuin koneiden tuotantomäärät ja suorituskyvyt. Ja ihan hyvä niin”, Valkama sanoo.

Teksti: Jaakko Liikanen
Kuvat: DHBW Karlsruhe

Tags from the story
,